Raimo oli pulassa. Luottamusmiehenä hän yleensä järjesti syksyn seminaarin järjestösihteeri apunaan. Mutta nyt oli järjestösihteeri sairastunut ja Raimolla oli työkiireitä. Mikä nyt neuvoksi? Hänpä muisti kuulleensa ViheräVerstaasta ystävältään ja otti yhteyttä.

Pidettiin palaveri, kartoitettiin aihe, osallistujat, aika ja paikka! Keskusteltiin ohjelman muodosta, pyritäänkö vuorovaikutukseen vai edetäänkö perinteisesti luentoja kuunnellen. Päädyttiin vuorovaikutteiseen malliin. ViheräVerstas lupasi tehdä suunnitelman budjetteineen ja toimittaa sen parin päivän päästä Raimolle.

Seminaarin aiheena oli kansalaisaloitteet ja niiden merkitys perinteiselle järjestötoiminnalle. VV:ssä pidettiin aivoriihtä siitä, miten juuri tämän seminaarin saisi parhaiten toteutettua. Päätettiin esittää aina kahden vastakkaisen mielipiteen edustajan keskustelua ja yleisö saisi aina äänestää argumenttien hyvyydestä. Seminaari lopetettaisiin yhteiseen ideointiin siitä, mistä asiasta insinöörit voisivat tehdä kansalaisaloitteen.

Kahden paneelikeskustelun jälkeen olisi tauko, jossa tarjottaisiin syötävää ja juotavaa. Ilta lopetettaisiin yhteiseen verkottumiseen iltapalan kyydittäessä keskustelua.

ViheräVerstas järjestäsi kaiken, toimisi tarjottaessa puheenjohtajana, videoisi tilaisuuden, hoitaisi tarjoilun ja loppusiivouksen.  Raimo hyväksyi suunnitelman, ehdotti keskustelijat ja pyysi vielä ViheräVerstasta ottamaan puhujiin yhteyden.