Raimo oli pulassa. Luottamusmiehenä hän yleensä järjesti
syksyn seminaarin järjestösihteeri apunaan. Mutta nyt oli järjestösihteeri
sairastunut ja Raimolla oli työkiireitä. Mikä nyt neuvoksi? Hänpä muisti
kuulleensa ViheräVerstaasta ystävältään ja otti yhteyttä.
Pidettiin palaveri, kartoitettiin aihe,
osallistujat, aika ja paikka! Keskusteltiin ohjelman muodosta, pyritäänkö
vuorovaikutukseen vai edetäänkö perinteisesti luentoja kuunnellen. Päädyttiin
vuorovaikutteiseen malliin. ViheräVerstas lupasi tehdä suunnitelman
budjetteineen ja toimittaa sen parin päivän päästä Raimolle.

Seminaarin aiheena oli kansalaisaloitteet ja niiden merkitys
perinteiselle järjestötoiminnalle. VV:ssä pidettiin aivoriihtä siitä, miten
juuri tämän seminaarin saisi parhaiten toteutettua. Päätettiin esittää aina
kahden vastakkaisen mielipiteen edustajan keskustelua ja yleisö saisi aina
äänestää argumenttien hyvyydestä. Seminaari lopetettaisiin yhteiseen ideointiin
siitä, mistä asiasta insinöörit voisivat tehdä kansalaisaloitteen.
Kahden paneelikeskustelun jälkeen olisi tauko, jossa
tarjottaisiin syötävää ja juotavaa. Ilta lopetettaisiin yhteiseen
verkottumiseen iltapalan kyydittäessä keskustelua.
ViheräVerstas järjestäsi
kaiken, toimisi tarjottaessa puheenjohtajana, videoisi tilaisuuden, hoitaisi
tarjoilun ja loppusiivouksen. Raimo
hyväksyi suunnitelman, ehdotti keskustelijat ja pyysi vielä ViheräVerstasta
ottamaan puhujiin yhteyden.