Päiväkirja

Päiväkirjassa kuvataan yrityksen perustamisen alkuvaiheita, tuntemuksia sekä havaintoja toimintaan liittyvistä asioista. Päiväkirjassa uusin viesti on aina ylimpänä.

27.10.2017

Aika rientää. On aika päivittää, mitä kuuluu ViheräVerstaalle. Olemme olleet aika hiljaisia, on ollut muita töitä, on syntynyt lapsi ja on lonkka leikattu! Tästä huolimatta olimme viestintäleirillä kesäkuussa vastuullisina, Laura oli leirin vastuuhenkilö ja Johanna ja minä tuimme Lauraa.
Kirjoitin kansalaisviestin.fi sivulle pyynnöstä puheenvuoron lonkkaleikakuksestani.
Kopioin sen tähänkin pikkuisen  muutettuna


6.- 27.10.2017

 Lonkalta ennen ja jälkeen uuden lonkan

 

Tänään (6.9) on tasan viisi viikkoa lonkkaleikkauksesta! Elämä hymyilee, lähden juuri tapaamaan ystäviä. Otan yhden kepin vielä varmuuden vuoksi mukaan, mutta menen kävellen. Vielä keväällä menin kepin kanssa kahdella ratikalla samaan paikkaan! Tosi upeaa!

 

Nyt voi jo hyvillä mielin muistella mennyttä vuotta.  Etenen muistelussani aikajärjestyksessä, mutta laitan mukaan kokemuksen tuomaa ymmärrystä tapahtumista.  Loppuun kerään vielä havaintoja ja hämmästelyä…

 

Syyskuussa vuosi sitten valitin ensi kertaa tosissani jalkakipua yksityiselle lääkärille. Hän katseli, että vasemman jalan reidessä lihakset olivat heikompia ja kehotti hankimaan kuntopyörän. Hän oli myös tyytyväinen fustrasta, missä olin käynyt parin vuoden ajan viikoittain. Jo saman päivänä minulla oli kuntopyörä Kallio kierrättää fb:n ryhmän ansioista.


Pyöräilin, kävelin ja kävin fustrassa. Jalka kipeytyi edelleen pahemmin. Ystäväni epäilivät monia eri tauteja (syöpää, lyhyttä jalkaa, selkävaivoja, keuhkoveritlppaa jne) ja sanoivat, että mene uudelleen lääkäriin. Kävin ensin hivenaineisiin erikoistuneella tohtorilla, joka epäili heikkoa verenkiertoa jalassa ja määräsi luontaislääkkeitä. Hän sanoi, että voivat aiheuttaa herbeksen huuleen. No muutaman viikon päästä totesin, että minulla on alkava vyöruusu. Tunnistin sen itse, sillä se on ollut aiemmin ja aika vaikea erehtyä. Laitoin monta kertaa päivässä Zoviraksia ja yöksi kalvon alle kerroksen. Muutaman päivän päästä hellitti. Lopetin näiden luontaislääkkeiden syönnin.


Jalka kipeytyi. Söin apteekista ostamaan buranaa (400gr) kolmisen tablettia päivässä ja linkutin eteenpäin. Googlasin, löysin kivunhallintaan  tigerpisteistä tietoa, tilasin julkaisun, yritin painella pisteitä. No ei apua, palautin julkaisun. Luin gelatiininvaikutuksesta nivelrikkoon, ostin liivatejauhoa ja tein marjakiisseliä  jokapäiväiseksi jälkiruuaksi (helppo resepti: kiehautin mehua ja vettä, lisäsin liivatejauhoja, kaadoin kulhoon ja lisäsin pakastemustikoita, jäähtymään ja kiisseli oli seuraavan päivänä valmista). Joulukuussa menin taas yksityiselle lääkärille, nyt ortopedille. Hän otatti röntgenin, totesi, että luokan 2 nivelrikko ja määräsi burana 600 kolme kertaa päivässä ja  kons. hoidon.  Menin kotiin ja googlasin, mitä kons. hoito tarkoittaa….. Hän vihjaisi myös kepin käytöstä. Joulukuu oli hankala, tuolista nouseminen sattui hirveästi, seisoin mieluummin. Kävely oli liki mahdotonta. Kauppaan pyysin mukaan jonkun kantamaan ja menin pienenkin matkan ratikalla. Burana auttoi jonkin verran, mutta aiheutti huonon olon. Ystävä ehdotti matkustamista Espanjaan, kun siellä magneettikuvataan potilas heti…

 

Tammikuun alussa – ystävien painostamana – menin terveyskeskuslääkärille. Hän taivutteli jalkojani ja totesi kyseessä olevan sekä nivelrikon että mahdollisesti selkärangassa vikaa. Sain lääkkeeksi Argcoxia kolmen viikon kuurin ja lähetteen fysioterapeutille.  Ystävän kehotuksesta menin myös osteopaattihierojalle.  Otin kymmenen kerran hierontajakson. Kuukauden päästä sain ajan fysioterapeutille, hän antoi voimisteluohjeita ja totesi jalkani turvonneen, joten kehotti menemään uudelleen terveyskeskuslääkärille.  Otin kepin käyttöön, kun en muuten pystynyt enää liikkumaan. Sain ajan helmikuun  loppuun. Lääkäri totesi heti, että kyseessä on bursiitti ja antoi kolesterolipiikin. Ehkä se vähän helpotti, en osaa sanoa. No kahden viikon päästä uusi piikki samalta lääkäriltä ja kun kävely oli edelleen tosi vaikeaa, kysyin, että mitä nyt, jos tämä ei auta. Hän totesi, että ei mitään, kävelet vaan! Kyyneleet rupesivat valumaan silmistäni, pyysin kipulääkkeitä ja lähdin linkkaamaan kotiin.

Maalasin taulun kivusta illalla.


Tilanne oli nyt niin paha, että sisareni totesi, että nyt mennään yhdessä lääkäriin ja vaaditaan magneettikuvausta.  Menimmekin kolmen päivän päästä tästä kolesterolipiikistä yksityislääkärille. Hän oli ystävällinen ja kuunteli ja laittoi lähetteen yksityiseen magneettikuvaukseen ja laboratorioon. Seuraavana päivänä, lauantaina, meninkin magneettikuvaukseen ja sain vastaukset maanantai-aamuna. Radiologi totesi selvän nivelrikon kystoineen, ei bursiittia. Menin maanantaina taas yksityiselle ortopedille ja hän kirjoitti lähetteen heti leikkaukseen Peijakseen!  Olo helpotti heti, kun tiesin olevani edes joskus, ehkä puolen vuoden kuluttua, leikkauksessa ja sen jälkeen kivuttoman kävelemässä!! 

 

Maalasin nyt kuvan helpottuneesta olosta, valoa näkyy…


Menin heti hammaslääkäriin, otatin röntgenin hampaista ja sain todistuksen hampaiden kunnosta. Ajattelin, ettei ainakaan minun toimista johdu se, että en voi mennä vaikkapa peruutuspaikalle. Kävin hierojalla lähinnä olkapäiden vuoksi, sillä kepin avulla kävely rasitti tosi paljon olkapäitäni.

 

Odottelin tietoa leikkausajasta. Soittelin toukokuussa Peijakseen ja kuulin, että minulla olisi aika Porvoossa ortopedille. Keskustelin jonohoitajan kanssa ja hän sanoi, että ei heillä Peijaksessakaan ole juuri nyt ruuhkaa ja voisin soittaa Porvooseen ja pyytää siirtoa Peijakseen. Juttelin perheen kanssa ja päätin soittaa Porvooseen. Porvoon jonohoitaja pelotteli, että voin joutua odottamaan toiset puoli vuotta tai jopa, että putoaisin kokonaan jonosta! No siinä puhelimessa aika nopeaan päätin kuitenkin ottaa riskin (niin moni ystäväasiantuntija oli ollut tätä mieltä)  ja pyysin siirtämään minut Peijaksen jonoon.

 

Taas odottelua. Osallistuin kuitenkin Viestintäkasvatuksen seuran ry viestintäleirille ja nukuin teltassa viikon kesäkuun alussa. Selvisin leiristä hyvin, koska vierin telttasängystä polville ja kiskoin itseni ylös. Oloani suuresti helpotti myös leirin henkeen sopivien Sote-pisteiden käyttöönotto. Nuoret saivat pisteitä, kun auttoivat minua  - ja muita avun tarvitsijoita.  Muuten pisteitä sai leirin yleisistä töistä, siivoamisesta, keskusteluista jne.

 

Sain kutsun Peijakseen  heinäkuun alkupäivinä. Sisareni tuli mukaan. Peijaksen ylilääkäri, ortopedi Jarkko Leskinen tutki ja totesi leikkauksen olevan tarpeen, mutta varmuuden vuoksi lähetti minut vielä röntgeniin, labraan jne. Oli maanantai. Keskiviikkona hän soitti, että leikkaus on todella tarpeen, nivelrikko oli paljon pahemoi kuin mitä joulukuun röntgen  tai huhtikuun magneettikuvaus osoittivat.  Sain leikkausajan 2.8.  Heinäkuun olin mökillä ja linkuttelin kepin kanssa. Hain aamulehden noin 300 metrin päässä olevasta laatikosta, aikaa meni 40 minuuttia, mutta hain kuitenkin. Keräsin jopa muutaman litran mustikoita, aina 2 desiä kerrallaan, enempää ei selkä kestänyt.

 

Ja niin siirryin kaupunkiin, kävin taas laboratoriossa, Peijaksessa sairaanhoitajan  ja fysioterapeutin haastattelussa ja kahden päivän päästä menin leikkaukseen! Hiukan jännitti, mutta kaikki meni hyvin.

 

Heti ensimmäisenä päivänä leikkauksen jälkeen nousin kävelemään noin 3 metriä telineen avulla. Valahdin kalpeaksi ja sain jopa oksennuspussin. En oksentanut. Illalla vielä uudelleen ylös, nyt hiukan paremmin. Ensin ei tuntunut kipeältä lainkaan, mutta sitten pillereiden vaikutus lakkasi tai lieveni ja kipu oli hetken aika paha. Puoli tuntia ehkä.


Nukuin ensimmäisen yön hyvin ja seuraavan päivänä jatkoin kävelyharjoituksia. Minulla oli iso onni saada huonetoveriksi minua parikymmentä vuotta nuorempi nainen, joka lähti heti kävelemään. No en tahtonut olla hän huonompi ja niin minäkin. Peräkanaa kävelimme sairaalan käytävillä – ainoina kävelijöinä. Seuraavan yönä heräsin jo neljältä ja en saanut enää unta, katselin puhelimella jotain leffaa, en muista yhtään mitä.

 

Kotiin pääsinkin jo perjantaina – leikkaus oli ollut keskiviikkona. Sain perheeltä apua kotiin, mm kuukauden ajan piti pistää verenohennuslääkettä ja aina tuli joku pistämään – kiitos.

Samoin sain apua kaupassa käynnissä. Öisin kun heräsin, kävelin aina ikkunasta ikkunaan ja nousin varpaille ja tein muita suositeltuja liikkeitä. Ensimmäisen kerran menin ulos, kun leikkauksesta oli kulunut 2 viikkoa ja tikit otettiin pois.

 

Valitin tai kerroin sairaanhoitajalle, joka otti tikit pois, oikean jalan, eli terveen jalan kivusta. Olin siitä soittanut myös Peijaksen sairaalan osaston neuvovaan puhelimeen. Ensimmäisen viikon aikana nimittäin heräsin yöllä monta kertaa siihen, että oikeaan, terveeseen jalkaan sattui omituisesti. Kipu oli pintakipua ja tuntui vyötäröltä polveen, erityisesti reidessä. Reisi oli kosketusherkkä ja tunne ehkä kuin olisi hurjasti vetänyt pintasuonta. Kipu oli niin kova, että lähes huusin yöllä. Pikkuhiljaa, noin 15 minuutissa, sain sen loppumaan liikuttamalla hiukan jalkaa. Eka kerralla otin särkylääkettä, se ei auttanut ja lopuksi jopa päättelin, että Panacode aiheutti kivun. Kaikkea sitä kuvittelee,… Kipu kesti  noin kolmen viikon ajan, hellittäen aina hiukan. Nyt lähes kuuden viikon jälkeen tuntuu enää reiden pinta aralta, jopa niin, etten voi pitää nenäliinan sen puolen taskussa…Jos tietäsi, mistä tämä johtuu, niin olisi helpompi kestää. Tuli jopa mieleen, että jalkojen hermot ovat jotenkin sekaisin….

Kaiken kaikkiaan tämä terveen jalan kipu on ollut ainoa isompi ongelma toipumisessa.

 

Nyt, kuuden ja puolen viikon jälkeen leikkauksesta, en käytä enää keppejä ja saan sukatkin jotenkin jalkaan.  Viikko sitten olin viisi tuntia lastenlasten kanssa Kissojen yössä. En istunut juuri lainkaan tuona aikana, mutta kahdet kepit oli mukana, niihin oli hyvä nojailla. Paras huomio liikkumiseni muutoksesta sain lapsenlapseltani, kun hain häntä iltapäiväkerhosta ja hän tuli portille vastaan ja totesi: Näin sinut jo kaukaa, mutta mietin, voitko se olla sinä, kun kävelet niin lujaa!”  Ihanaa on myös käydä omin avuin kaupassa ostoskärryn avulla. Nyt haaveilen sienimetsästä, mutta en uskalla mennä sinne ennen lopputarkastusta ja lupaa! Ennen leikkausta minulle luvattiin suppismetsää! Samoin haaveilen maalausmatkasta Ranskaan ystävien kanssa.  Teemme sen ehkä Viroon….

 

Havaintoja ja hämmästelyä

 

Kotihuolto ja –hoiva

 

Koska leikkaus sattui elokuun alkuun olivat useimmat perheenjäsenistä lomilla, kuka Albaniassa, kun Bostonissa, kuka Naistenklinikalla, kuka Sloveniassa… Onneksi yksi pojista oli juuri lopettanut lomansa ja aloittanut vaimoineen työt.

 

Ennen leikkausta ehdin käydä yhden lapsenlapsistani kanssa kaupassa (itse en kyennyt kantamaan, enkä edes vetämään kärryjä kotiin, olin jo jäänyt 4 kertaa raitiotievaunun ovien väliin sitä kevyemmän kärryn kanssa yrittäessäni), ostin varastoon ruokaa ja tein leikkausta edellisenä päivänä pakkaseen vihanneskeittoa ja lihapullia. Leipää ostin myös pakastimeen.


Miniäni haki minut sairaalasta autolla ja haki myös lääkkeet apteekista. Hän kävi myös päivittäin pistämässä verenohennuslääkkeen. Viikolla hän kävi  myös poikani kanssa hakemassa ruokaa alakerran kiinalaisesta ravintolasta ja söimme yhdessä. Vähitellen muutkin kotiutuivat matkoiltaan  ( tai lapsenlapsi pääsi vähäksi aikaan kotiin Naistenklinikalta)  ja tulivat vuorostaan pistämään lääkkeen. Vaikka sairaalassa kerran pistin itseäni, tuntui ihan mahdottomalta ajatus itsepistämisestä – ja olihan se kiva, kun joka päivä joku kävi!.


Ystäviäni kävi myös,  yksi pitsan kanssa, toinen kukkia tuoden! Pidimme myös kesäseminaarin valmistelukokousta pari kertaa luonani, osallistujat toivat croisantit! Osallistuin kesäseminaariin etänä. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta menin ensimmäisen kerran ulos – silloin otettiin tikit pois.


Lapset kävivät myös tekemässä ruokaa ja yhdessä syömässä sekä pistämisen ohella pelaamassa korttia!  Kuukauden kuluttua olin syönyt kaiken varastoimani ruuan, mutta sitten pääsinkin taas yhdessä lapsenlapsen kanssa kauppaan täydentämään varastoja ja hankkimaan raaka-aineita, sillä nyt oli minun vuoroni tehdä kaikille ruokaa pistämisen loppumisen kunniaksi!

 

On kuitenkin nyt suurenmoista, kun selviää omin voimin kaupassa käynnistä.

 

Keppi ja ystävällisyys

 

Ensimmäisen kerran keppi tuli esiin joulukuussa, kun lääkäri vienosti esitti, että ehkä keppi auttaisi. Torjuin ajatuksen heti, ajattelin, että vain vanhat käyttävät keppiä – itsehän olen vielä nuori 77-v! No, ei mennyt pitkääkään aikaa, kun kokeilin mieheni vanhaa keppiä. Kävely oli helpompaa. Etsin netistä tietoa sopivasta kepin pituudesta, en löytänyt. Käsi kipeytyi. Siirryin lyhyempään keppiin – sekin mieheni tai hänen sisarensa vanha. Kävely oli taas helpompaa ja käsi kesti paremmin. Niinpä kepistä tuli osa minua.


Hämmästyin, kuinka monella onkaan keppi! Aiemmin en tätä ollut huomannut. Hämmästyin, kuinka ystävällisiä ihmiset olivat. Ratikassa sain aina paikan ja apua tarjottiin, kun nostin painavaa kassia ratikkaan.  Opin myös katsomaan kepinkäyttöä uusin silmin, kun esimerkiksi elokuvassa jalkansa loukannut käytti keppiä kipeän jalan puolella, huomasin oitis tämän ¨falskiuden¨.

 

Kuntopyörä

 

Olen aina ollut hyötyliikunnan kannattaja. Olin kävellyt portaat ylös neljänteen kerrokseen ja yrittänyt välttää ratikkaa jne. Viime keväänä ja alkukesänä en pystynyt nousemaan portaita ja kävely oli sen verran hankalaa, että ratikkaa käytin joka tilanteessa, lyhyttäkin lyhyemmillä matkoilla. Yritin kuitenkin kuntopyöräillä. Se onnistuikin, kun löysin itselleni porkkanan! Laitoin pikkutabletin pyörän tankoon ja sallin itselleni katsoa koukuttavaa Netflixin sarjaa! Ja vain pyöräillessä. Näin sitten pyöräilin lähes päivittäin kolme varttia- tunnin kerrallaan!

 

Itsehoito

 

Leikkausta odotellessa oli pidettävä itsestä huolta, hampaat tuli hoitaa, jalat ja kädet hoitaa, pikkunaarmut hoitaa jne.  Onneksi  pienet lapsenlapset kesällä todella nauttivat tehdessään minulle jalkakylvyn hormista, koivunlehdistä, nokkosista, mesiangervoista jne.

Jalkahoitajalla kävin myös lähes kuukausittain, koska en taipunut varpaisiin asti. Öisin rasvasin sekä jalat että kädet  ja laitoin pumpulisukat ja – käsineet päälleni.  Näin iho pysyi kohtuullisen hyvänä. Harmitti hiukan ja tuntui oudolta tämä jatkuva itsetarkkailu!

 

Leikkauksen jälkeen toivoin kahden viikon ajan, että olisin saanut tietoa, miten saan liikkua, mikä on kohtuullista jne. Miksi tervettä jalkaa särkee?  Ja nyt, kun on seitsemän viikkoa kulunut, haluaisin tietää, kuinka monta kilometriä saan kävellä, kuinka paljon taivuttaa jalkoja jne. Ja mitä teen, kun isovarvas kiukkuilee? Kuinka vaarallista on, jos kynnen reuna tulehtuu? Helposta ja nopeasta kysymys- ja vastauspalvelusta netissä olisi todella iloa! Vaivaan kuin vaivaan auttaa helpottavasti ammattitieto. Sen sijaan itse googlamalla löydän vain lisää vaivoja…  Tärkeänä pidän myös fustrassa käyntiä ja saamiani ohjeita siitä, että nousen suoran tuolilta ja yritän pinnistää kävellessä lihaksia ja kävellä suoraan. Kunpa tässä onnistuisin!

 

Särkylääkkeet

 

Ennen leikkausta tuntui, että mitkään lääkkeet eivät auta, söin parasetomolia ja buranaa ja arcoxia ja kyselin lääkäriltä, voiko annosta kasvattaa. Joskus noin puolentoista tunnin jälkeen lääkkeenotosta tuntui hetken, ettei mitään vikaa lonkassa ollutkaan. Mutta vain hetken – ehkä puoli tuntia.  Leikkauksen jälkeen käytin vain kahden viikon ajan lääkkeitä ja silloinkin vain kerran päivässä! Sen jälkeen en ole särkylääkkeitä kaivannut!

 

Nyt, kun olen jättänyt kepit pois, mietin, että voinko käydä invavessassa? Korotettu vessanistuin on se, mitä eniten kaipaan kodin ulkopuolella asioidessani.  Vaikka sukkien jalkaanlaitto on vielä hankalaa, niin sukkien jalkaanvetoapuvälineestä ei kyllä apua juurikaan ole. Pitkä koukkupäinen kenkälusikka on paljon parempi ainakin villasukkia yöksi pukiessa. Onnekseni on  kesä tai lämmin syksy, enkä kaipaa sukkia!   Eli aika pieniä ovat huoleni nyt! Sen sijaan iloni siitä, että voin liikkua ja kävellä kohtuullisen ripeäsi on iso. Samoin iloni, siitä, että liikkuessa ei satu, on iso! Kiitos hienolle terveydenhoidolle ja taitaville  lääkäreille ja muille hoitohenkilöille.

 

Kohta kolme kuukautta leikkauksesta ja apuvälineetkin ovat muisto vaan. Ainoastaan korkeat rappuset tuottavat vaikeuksia, muuten neljä kerrostakin sujuu vaivatta. Neljä tuntia Kirjamessuilla sujui vaivatta! Lopputarkastuksessa kaikki näytti hyvältä. Vastauksena kysymykseen kipeästä oikeasta jalasta kuulin, että se on luonnollista, koska oikea joutuu tekemään myös vasemman töitä. Tämäkin tieto helpotti ja kannusti entistä enenmän tarkkailemaan liikkumista.j Ja liikkua voin miten haluan! Ihanaa!!!

Tunnelmaani kuvaa hyvin syksyllä maalattu taulu:


 

 

1.5.2017 Vappu

Tulevaisuuden tutkimuksen seura järjesti kesällä 2015 seminaarin aiheesta Ihmisarvo ja hyvinvointiyhteiskunan uudistaminen. Toimimme sitoutuneesti seminaarin järjestelyissä ja toimitimme Futura1/2016 yhdessä Vuokko Jarvan kanssa.  Ko lehdessä on myös kaksi  artikkelia: Viherä-Viukari: Digitalisaatio mikroyrityksiä voimaannuttamaan. Tämä perustui kevään 2015 tutkimukseen, sekä Viherä: Tulevaisuuksiin eläytyminen, mikä perustui kesäseminaarin työryhmiin.

Futura 3/2016:ssa  päätoimittajia olivat M-L Viherä ja Hazel Salminen. Futura 4/2016:ssa on M-L Viherän artikkeli: Tulevaisuustaulukko ja tulevaisuuden roolipelileikki, Tämä perustui kesäseminaarin Maahanmuuton tulevaisuus työryhmien työskentelyyn. Mainittakoon, että ViheräVerstas järjesti molemmat edellä mainitut kesäsemiaarityöryhmät.

Viime kesänä  2016 järjestimme myös maalausleirin Evon opistolla edellisen vuoden 2015  mallin mukaan.

Viime vuonna (2016) pidimme viestintäverstaita Kuopion ala-asteen koulussa, yhteensä kolmelle luokalle kuuden päivän ajan. Teimme lehteä, videoanimaatioita, videohaatatteluja, pitsaa jne. Verstaat onnistuivat, onnistumisen kokemuksia saivat niin ohjaajat kuin oppilaat ja varmaan opettajatkin!

Metropolian ammk:ssa osallistuminen paneeliin tulevaisuudesta marraskuussa 2016

Tulevaisuuden tutkimuksen TopTen seminaariin järjestimme äänestyksen alustusten teeseista googlen äänestyssovellusta käyttäen.

Kuntaliitossa joulukuussa 2016 alustus keskusteluun työn ja ammattien muutos

Maaliskuussa 2017 osallsituimme paneeliin : mitä työltä odotetaan tulevaisuudessa DIAK-amkk kehittämispäivillä.

Miten tutkimme tulevaisuuksia kirjasta on tulossa englanninkielien painos.  Artikkeli: Viestintäleirit tulevaisuuden tekemisen näkökulmasta sai uuden lyhennetyn muodon. Artikkelit valmistuivat huhtikuussa2017

Tässä siitä sekä  suomenkielinen että englanninkielinen versio.

Kaupunkitutkimuspäivillä huhtikuussa 2017 meillä oli esitys lisätystä todellisuudesta ja virtuaalitodellisuudesta. Tarkastelimme niiden mahdollisuutta tutkimuksessa. Esitys

Virtuaalikaupunki – kehittämisen ja kokemisen näkökulmia



3.6.2015

Saimme Leena Viukarin kanssa valmiiksi esitutkimuksen Digitalisaatio mikroyrityksissä.

Se on vapaasti ladattavissa!

Terkkuja viestintäleiriltä!

30.5.2015

Oikein esimerkillisenä somettajana, kirjoitan näin lähes puolen vuoden välein päiväkirjaa! Ihan hävettää. Luin Marja Nousiaisen kirjaa Menesty somessa ja ajattelin ryhdistäytyä!
Kuulumisia ViheräVerstaan toiminnasta: Vuosi sitten osallistuimme Turvallisuuskomitean kevätseminaarin järjestelyyn tulevaisuusverstaineen. Se oli aika iso ponnistus, ja syksyllä osallistuimme STM:n osallistuvan sosiaalitoimen hankkeseen viestintäverstaspilotilla. Pilotti oli Viestintäkasvatuksen seura ry:n järjestämä. mutta toimijoina olimme me. Sen puitteissa pidin kyllä netissäkin päiväkirjaa lähes päivittäin tai ainakin viikottain. Päiväkirja löytyy ositteesta viekas.fi/stm. Järjestimme noin 25 vertasta työttömille, sekä vanhemille että nuorille. Palaute oli hyvää. Sen ainakin voi todeta, että viestintävertas malli sopii kaikille. Kertomus toiminnasta löytyy näköipainoksena että pdf:nä viekkaan sivuilta
Kirjoitin tulevaisuusverstaista tulevaisuusajattelun herättäjänä artikkelin Futura 1/2015:een. 
Nyt suunnitelmissa on erilaisia tutkimushankkeita, anomuksia on tehty ja päätöksiä odotellaan.
Pienen rahan (Kaute) avulla teen yhdessä Viukarin Leenan kanssa esitutkimusta mikroyrittäjien digitalisoinnista. Olemme haastatelleet 6 mikroyrittäjää ja yhteenvetokin on kohta valmis. Tähän saumaan Marjan kirja osui kuin tilattuna! Mikroyrittäjillä on paljon mahdollisuuksia somessa käyttämättä. Joillekin some sopii paremmin ja taas joillekin, jo juurtuneille ja tutun asiakaskunna omaaville, siitä ei niinkään ole suurta etua.
Kesällä järjetämme vielä maalauskurssin Evolla! Joten hiljaisuudesta huolimatta, toimintaa on ollut!
Maija

19.9.2014

No niin, enpä ehtinytkään päivittää sivuja muutama päivä sitten. Uusi yritys.  Aikapula johtunee Viestintäkasvatuksen seuran uudesta projektista, osallistuvan sosiaaliturvan pilotista. Pilotin suunnttelu on käynnissä, esitteiden teko, ja osallistujien etsiminen. Nyt näyttää valoa jo pilkistävän, yksi osallistuja on jo ilmoittautunut (www.viekas.fi ja sieltä linkkejä myöden eteenpäin) ja maanantaina esittelemme projektia isommalle porukalle HETYN viikkopalaverissa. HETY= Helsingin työttömien yhdistys.

Kesän ja  tämän alkusyksyn olemme yhdessä TopTrainersin kanssa suunnitelleet mikroyritysten digitaitojen kartoitustutkimusta. Hiukan keltaista valoa on näkynyt rahoittajien taholta. Mutta vain pilkahduksia.

Mutta nyt uudelleen menneisiin tapahtumiin. 

Kesällä osallistuimme Tulevaisuuden tutkimuksen kesäseminaariin: Tulevaisuus, kaupunki ja me. Seuran sivuilla on ohjelma. Seminaariaineistosta syntyy vielä Futuran numero 1/2015, jonka päätoimittajana on Maija.

Kesällä pidimme tultvaisuusverstaan Duodecimin kesäpäivillä Rastilassa. Teimme ensin tiedon hakuun ja välitykseen/asemaan liittyvän tulevaisuustaulukon ja jakauduimme kolmeen ryhmään: Toivottu, epätoivottu ja todennäköinen tulevaisuus. Kukin ryhmä teki roolihahmoissaan kuunnelman tulevaisuuteensa. Hauskaa oli!

Keväällä 2014 oli Tulevaisuuden tutkimuksen TOPTen-seminaari. ViheräVerstaalla oli siellä alustus Media arkipäivässäni 2030. Alustukseen sisältyi myös kuunnelma,.

Seminaarin aineistoista toimitettiin FUTURA 1/2014 lehti, jonka toisena päätoimittajana oli Marja-Liisa Viherä.  Alustukseen pohjautuva artikkeli julkaistiin nimellä Media arkipäivässäni vuonna 2030.


15.9.2014

On jo aikakin päivittää päiväkirjaa! Ihan toimettomana ViheräVerstas ei ole ollut: kevään isohko ponnistus oli Turvallisuuskomitean seminaarin valmistelu. Pidimme mm. turvallisuusaiheisen tulevaisuusverstaan turvallisuussihteereille . Seminaarimietintö valmistui ajallaan. Seminaariraportti

7.1.2014

Hyvää loppuvuotta 2014 kaikille! Viime vuoden toinen puolisko kului uutta viritellen ja kokemustakin hankkien. Meillä oli muutama tilaus: Alustus Helsingin Insinööriklubilla tulevaisuuden digiyhteiskunnasta ja lehtitalkoot Miesten Jutut- hankkeen kanssa.  Molemmista jäi mukava maku.

Insinööriklubilla käytin vilkasta keskutelua. Alustukseni perustui pitkälti viime kesän Tulevaisuuden tutkimuksen kesäseminaarin: "Vallan uudet muodot ja tulevaisuuden elämäntavat" antiin. Liitän tähän mukaan alustukseni kalvot. Jos joku on kiinnostunut seminaarin puheenvuoroista, niin kannattaa lukea Futura 2/2013. Se on koottu seminaarin aineistosta. Lehteä saa Tulevaisuuden tutkimuksen toimistosta (www.tutuseura.fi).

Miesten Juttu, 20-sivuinen lehti valmstui ryhmätyönä  kolme kertaa pidetyssä kolmen tunnin vertaasssa.  Lehden kaikki jutut ovat miesten itsensä tekemiä. Taittokin sujui miesten toimesta. Hiukan opastusta, tsemppausta ja ideointiapua annoimme. Tunnelma vertaissa oli kiva ja kaikki osallistujat tutuntuvat jo ystäviltä. Lehti on painossa, ehkä jo tullutkin. Odottelen innolla postin rapsahdusta, tänäänkö se tulee? Laitan tähän mukaan lehden pdf:n itsekunkin luettavaksi. Sieltä saa monta hyvää ohjetta ja ajatusta.

Olemme myös suunnitelleet  Turvallisuuskomitean apuna Turvallisuustutkimuksen seminaaria ensi toukokuussa.  Seminaarin aiheena on turvallisuus ja tulevaisuus, kaksi monitieteistä asiaa yhdistettynä. On todella upeata päästä mukaan näihin asioihin!

20.6.2013

Nyt onkin aikaa vierähtänyt edellisestä merkinnästä. Olemme tässä välissä olleet yhteydessä eri tahoihin saadaksemme tehdä tutkimusta/selvitystä siitä, miten oikeasti käytetään tietotekniikkaa, millaiset laitteet, osaaminen ja motivaatio on esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevilla nuorilla. Toistaiseksi ei ole tärpännyt, mutta emme ole menettäneet vielä toivoa emmekä heittäneet kirvestä kaivoon!

Eilen ja toissapäivänä yritin saada veroviranomaisilta tietoa siitä, miten hoitaisimme "Pienten lasten viestintäkerho-oppaan" tekemisen byrokratian.

Taustaksi: LVM myönsi Viestintäkasvatuksen seuralle rahaa pienten lasten viestintäkerhotoiminnan jatkamiseksi sekä oppaan kirjoittamiseksi. Olen pitänyt kerhoa viime talvena yhdessä joko Sannan tai Lauran tai Johannan kanssa joka maanantai. Kerhon saama palaute on ollut hyvää, lapset ovat pitäneet siitä.  Ideana on, että esimerkin mukaan muutkin voisivat järjestää samantapaista toimintaa. Siksi tarvitaan myös opas. Laura ja Sanna ovat kirjoittaneet Oppaan eka version. Seuran hallitus päätti pyytää ViheräVerstaalta apua palkan maksamiseksi oppaan tekijöille- mehän olemme jo luonneet ennakkoperintärekisterin, vakuutukset yms systeemit. Sitten tuli mieleen, että onko tämä liiketoimintaa, pitääkö maksaa myös alv? Jos näin on, emme tietenkään voi toimia hallintona oppaan tekemiseksi. 

Ekaksi tutkin tietty alv-sivuston. Enpä löytänyt mitään kohtaa, mistä asia olisi selvinnyt. Sitten soittelin verohallinnon valtakunnalliseen neuvontaan ja sainkin vastauksen, että pitää kysyä Uudenmaan verotoimistolta ja mielellään jopa kirjallisesti. Olen maalla ja kirjeen lähettäminen ei ole mikään helppo juttu, ei ole tulostinta esimerkiksi. Etsin valmiita lomakkeita, sähköpostiosoitetta tai muuta tapaa, miten kysyä netin avulla. En löytänyt, niinpä soitin uudelleen, nyt Uudenmaan verotoimistoon.  Ensimmäinen vastaaja ei osannut vastata, vaan yhdisti asiantuntija-kollegalleen. Jouduin siis taas jonoon. 10 minuutin kuluttua puhelu katkesi. Päätin jatkaa seuraavana päivänä, josko ruuhkaa olisi aamupäivällä vähemmän. No seuraavana päivänä, eli eilen oli sama juttu, eka vastaaja ei osannut vastata ja jonotin asiantuntijalle. Puhelu katkesi. Soitin vaihteeseen ja kuulin, että jonotus katkeaa aina 10 minuutin kuluttua. Esitin jo harmini aiemmin ihailemani verotoimiston tietosysteemin heikkoudesta  ja sainkin sitten suoraan asiantuntijan jonotusnumeron. Asiantuntemus alv asioissa yhdistys/yritys kuului kuulemani mukaan Etelä-Karjalan (tai joku muu vastaava) yksikölle. Soitin ja jonotin, soitin ja jonotin, soitin ja jonotin , soitin ja jonotin ainakin neljäkymmentä minuuttia. Olin jo heittämässä toivoni saada vastausta kysymykseni, kun tärppäsi 8 minuutin kohdalla. Vastaaja pohti aikansa kysymystä ja sanoi sitten yhdistävänsä EP:lle (en muista henkilön nimeä, alkukirjaimet ovat ehkä oikein). Sanoin, etten kyllä enää jonota ja hän sanoi, että yhdistää suoraan ja jos EP on paikalla, hän vastaa. Ja niinpä pienen tovin - ehkä vain 2 minuuttia- jälkeen EP vastasi. Hän oikein pohti kysymystä ja paneutui asiaan ja totesi, ettei tarvitse maksaa alv:tä, jos kyse on työsuorituksesta ja että verohallinnon sivuilla on tätä koskeva ohjekin. Kiitin vastuksesta ja kerroin, että uskoni verohallintoon palasi!

Soittelin sitten Mirjalle vastauksesta ja hän tutki verohallinnon sivuja ja sanoi, ettpivät nuo pykälät kyllä kovinkaan selviä ole. Päätimme kuitenkin toimia tyttöjen työkorvauksen maksajana ja laskuttaa todelliset kulut seuralta. Mietimme, mitä voisi pahimmillaan tapahtua, jos toimimme väärin? No sitten varmaan alv peritään joskus! En usko näin käyvän, sillä kyllä ohje verohallinnon asiantuntijalta oli mielestäni selkeä!

Kuluttamani aika vastauksen saamiseen oli ainakin 5 tuntia. Sitähän ei nyt kukaan koskaan laske miksikään. Itse ehkä oppirahoiksi.

Pääasia, että Opas valmistuu ja tekjät saavat korvauksen tehdystä työstä!

Maija

2.5.2013

Internetmarkkinointi on tarkkaa puuhaa. Siihen voi joko upota paljon rahaa ilman tuloksia tai sitten pienelläkin osaavalla panoksella voi saada kontakteja ja jopa tilauksia.

Tässä luen, mitä asiasta on kirjoitettu ja kohta kokeilemme! Pitänee kuitenkin ensi yhdessä miettiä, mitä kokeilemme ja miten. Kerron sitten kokemuksista täällä päiväkirjassa.

Nythän meillä on tilanne, että on yksi seminaaritarjoilu tilattu ja se toimitetaan 13.5. Kesä on tulossa, kesätöitä on hyvä miettiä ja luovasti. Mitä itse on kaivannut kesäisin? Sellaista, mitä ViheräVerstas voi tarjota? Kesäisin ei ehkä kiinnosta niinkään tietotekniikka kuin ulkopuuhat? Laura on jopa kerännyt talven aikana rautaista "järjestelijän" osaamista sivoamalla yhdessä komeroita, papereita, keittiöitä jne. Oliskohan sille laajemminkn tarvetta? Yhdessä tekeminen on kivaa ja tarjoudun täten tulemaan myös järjesteljäksi eri paikkojen kunnostukseen!  

Useissa ulkoilmatapahtumissa on oluen myyntiä ja kahvitarjoilua. Juuri missään en ole nähnyt vaikkapa juustopaloja, hedelmiä tms myytävää. Olisikohan tälläiselle palvelulle kysyntää?

Kun kirjoitan tätä suoraan sivulle, enkä blogin pohjalle, kommentoitinti on hankalampaa, mutta mahdollista aina kirjoittamalla sähköpostiini: maijav@mac.com  Vastaan kaikkiin viesteihin ja kommentoin niitä tarvittaessa/halutessa tällä sivulla.

Maija



23.4.2013

No niin, nyt sitten kuulimme, että hankkeemme ei menestynyt - emme saaneet rahoitusta. Hankkeen ideana on mennä nuorten syrjäytyneiden luo baareihin, huoltoasemille jne. ja haastatella  ja kysellä, miten käyttävät tekniikka, mikä on motivaatio, osaaminen, liittymä. Onko niitä lainkaan? Ja kertyneen kokemuksen  perusteella tekisimme yhteenvetoraportin sisältäen myös toimenpide-ehdotuksia. Joka tapauksessa selvitys poistaisi ennakkoluuloja.

No ei heitetä lasta pesuveden mukana, etsimme nyt muita kiinnostuneita tahoja!

Samaan aikaan pitää tehostaa omaa markkinointia: Olemme valmiit faciloimaan seminaareja, järjestämään kahvituksia, tekemään asiakkaan kanssa yhdessä valokuvista matkakertomuksen tms., neuvomaan koneen käytössä jne... Ennen kaikkea osaamiseemme kuuluu tulevaisuusverstaiden järjestäminen ja tulevaisuusajattelun herättäminen! Ottakaa yhteyttä!

Maija


14.4.2013

Päivät vierivät isoa hankintapäätöstä odottaessa- isoa ainakin meidän aloittelevan yrityksen näkökulmasta. Toki olemme trimmanneet ViheräVerstasta toimintakuntoon. Johannalle ja Lauralle on tilattu pankkikortit, tukkuun on otettu yhteyttä, laskupohjat on luotu ja vakuutusmaksut maksettu. Nämä ainakin on tehty. Kirjoitus on lähetetty edelleen julkaistavaksi ja yksi tapahtuma on onnellisesti hoidettu. Se jopa poiki toisen tilauksen - kahvituksen 100 hengelle Eurooppasalissa. Tätä varten on suunniteltu asua, tarvittavia välineitä jne. Olemme hinnoitelleet perustuotteemme: viestintä- ja tulevaisuusverstaan malliin tietotaitotalkoot,  pienempin osiin: pelkkä kahvitus, videointi, videon editointi jne. 

Saan päivittäin eri yhteisöiltä tarjouksia: vakuutuksia, tietoliikenneyhteyksiä, kirjanpitoa, laskutusta, jäsenyyttä yrittäjä-yhdistyksessä jne.  Jos olisimme kaiken tämän tarpeellisen hankkineet, olisikin osakepääomamme käytetty kokonaan. Onneksi on vuosikymmenien aikana meille kertynyt sen verran osaamista, että selviämme nelistään (osakkeenomistajat ja hallituksen jäsenet) hallinnosta, taloudesta, tietotekniikasta, nettisivuista, sosiaalisesta mediasta  ilman ulkopuolista apua. Markkinointia pitää ruveta todenteolla suunittelemaan. Flyerit ovat jo teon alla ja sosiaalisen median hyödyntäminen mietintämyssyssä! 

Maija


4.4.2013

Sain eilen väliaikatietoja, seuraava kokous, missä hankettamme käsitellään, on ensi tiistaina! Eli jännitys jatkuu. Huomenna on kuitenkin ViheräVerstaan ensimmäinen tulikoe. Järjestämme meppiseminaarin kahvituksen, videoimme seminaarin ja johdattelen keskustelua luovan ongelmanomistajan menetelmän avulla.

Viimeksimainittu tapahtuu vapaaehtoistyöni puitteissa, mutta on samaa työtä, mitä VV tarjoaa muillekin omana tuotteenaan. Olen käyttänyt menetelmää, missä ongelmanomistaja on avainasemassa, jo neljänkymmenen vuoden ajan, tosin harvakseltaan. Siksi olenkin tosi iloinen, että on löytynyt uskalias joukko, joka uskaltaa järjestää seminaarin perinteistä poiketen. Yleensähän tullaan turvallisesti kuuntelemaan, mitä puhujat ovat edellisenä iltana ajatelleet sanoa ja sitten kysellään tai ollaan tyytyväisiä, istutaan ehkä omissa ajatuksissa ja puheesta jää mieleen pieniä yksityiskohtia. Nyt käännämme asetelman toisin päin, osallistujien joukosta on nostettu kolme  ongelmanomistajaa, jotka kysyvät mepeiltä ja yleisöltä vinkkejä, neuvoja vastauksia kysymykseen, yrittävät ymmärtää ja jatkokyselevät. Kokemukseni mukaan kaikki hyötyvät tilaisuudesta, ongelmat ovat yhteisiä, mutta yhden henkilön kautta suodatettuina, näemme samalla hänen mahdollisuutensa ja vaikeutensa tarttua ongelmaan. Ehkä samalla kuulija samaistuu. Ja erittäin rohkeita ovat myös mepit, jotka tulevat vastaamaan kysymyksiin, pohtimaan asiaa kansalaisen näkökulmasta. Jännittää tämäkin tilaisuus! Mutta odottavalla mielellä. Paikka on EU-sali Voimatalossa Kampissa, aika kello 13-18 huomenna. Tervetuloa katsomaan, miten onnistumme. Ainakin on hienoa kokeilla erilaista tapaa käsitellä vaikeita asioita - Eu:n mahdollisuuksia kansalaisen hyvän elämän edistäjänä.

Maija


2.4.2013

Jännittää tavattomasti saammeko ensimmäisen isomman hankkeen läpi! Meillä on paljon ideoita ja ajatuksia, miten sen toteutamme. Hanke pyörii yölläkin mielessä ja lappusia syntyy asioista, jotka pitää muistaa. Vaikea saada joskus unta, kun niin moni asia on mielessä. Ja yöllinen hampaiden purenta jatkuu. Toisaalta on kiva, kun jotain tekeillä - tuntee kuuluvansa elävien joukkoon. Kirjoittelen tässä samalla VATT:n kirjaan artikkelia ikääntymisestä tulevaisuuden tietoyhteiskunnassa. Tästäkin asiasta on monta lappusta ja heikkoa signaalia kirjattuna ja osa jo artikkeliin laitettuna. Määrä-aika on loppumassa, lohduttelen sillä, että kuitenkin paikkaan jotain toista ja niinpä ei tarvitse olla ensimmäisiä valmiina olijoita. Mutta ei saa kirja minusta johtuen myöhästyäkään. Joten pitää tämä päiväkirja lopettaa ja ryhtyä artikkelia kirjoittamaan! Kunhan jännitykseltä kykenisi!

Maija

26.3.2013

Nyt olemme kauppareksiterissä! Ei muutoksia, vaan toimenkuvammekin on ihan niinkuin lähetimme: Viestintä- ja tietotekniikan käyttöön sekä tulevaisuusajatteluun liittyvä koulutus-, opastus-, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä muu laillinen toiminta

Tuosta viimeisestä lisäyksestä olemme Mirjan kanssa ylpeitä, sillä eihän sitä tiedä, mitä vielä keksimme - luovia kun olemme! Rekisteriin meidät on merkitty 21.3.2013 alkaen. 

Nyt on edessä markkinointia, markkinointia ja markkinointia! Sekä tietysti tekemistä, tekemistä ja tekemistä. Tavoitteena jokaisen annetun lupauksen niin hyvin täyttäminen, kuin suinkin on mahdollista. Ajattelin ensin kirjoittaa: täydellinen täyttäminen, mutta sitten mietin, että kaikesta yrittämisestä huolimatta erehtyminen on inhimillistä! Ja inhimillisiä yritämme olla. Tulipa mieleeni isämme ja isoisämme Eevertin lausahdus kuolinvuoteellaan: " Menen hyvillä mielin Pietarin eteen, sillä jos hän jostain moittii, niin sanon, että parhaani olen yritänyt!" Vieläkin liikutun näistä sanoista ja toivon, että voin samoin sanoa. 

Maija

20.3.2013

On tämä jännää, tämä oman yrityksen perustaminen. Mikä minun on ollessa, kun Mirja osaa ottaa selville ja hoitaa kaikki byrokratian kiemurat oikeine laskuineen jne.  No niitähän nyt ei vielä ole lähetetty, kun ei ole ollut tilauksiakaan, mutta varauduttu on! Ja hallituksen jäsenet Johanna ja Laura osaavat tehdä nettisivut ja facebooksivut ja luoda yhteiset  dropboxit ja sähköpostit. Joten, mikä minun on siis ollessa! Kuitenkin olen yölläkin herännyt siihen, että on tämä aika mutkikasta ja yksin tehden vaikeaa. Ja toisaalta olen miettinyt, että onhan tämä kiva harrastuskin, ottaa selville asioita ja tehdä niitä käytännössä. Jollei meillä olisi Mirjan kanssa tätä ansaittua perustuloa, niin eihän tästä mitään tulisi! Yöllä yhdistelin näitä asioita erityisesti Hautala-tapauksen esilletuomana: jospa tietojärjestelmien eläkkeelle siirtyneet tekijät innostuisivat ja tekisivät erityisesti pienyrittäjille sopivan hallintopaketin, missä palkka.fi:n hienoudet olisi vielä parannettu (tämänpäiväisen Hesarin mielipiteen mukaisesti esim.) ja samassa paketissa - pienyrittäjän virtuaalisella työpöydällä olisi kaikki hallinnon tarvitsemat palvelut - vaikka pilvessä myös -ja sitten esimerkiksi ViheräVerstas kävisi aloittelevan tai alkuvaikeuksien kanssa kamppailevan yrittäjän luona kädestä pitäen neuvomassa palvelupaketin käytön? Tätä unelmaa olen kauan jo hautonut ja siitä esimerkkejäkin kuvaillut mm. aikoinaan Jarin ja Ossin ja Leenan ja Karien kanssa Sonerassa. 

Olisiko jo aika sen toteutuakin! Paljon on kuitenkin yhteiskunnassa paineita tähän suuntaan. Samalla otettaisiin askel kohti palveluyhteiskuntaa ja vahvistettaisiin sen rakenteita teollisuusyhteiskunnan sijaan. ViheräVerstaskin on yksi askel tällä polulla.

Maija

17.3.2013

Mirjan ja minun yhteinen haave jo kahdenkymmenen vuoden takaa, oma yritys, on nyt kaupparekisterin hyväksymistä vaille valmis! Kun olimme ensin sopineet yhteisistä pelisäännöistä, pääsimme hyvään vauhtiin. Nyt pitää sitten toimia tarkasti kaiken byrokratian keskellä ja oppia uusia asioita.

Pankissa ensin luultiin, että olemme osa-aika eläkkeellä (jes!) ja siitä sitten sukeutui keskustelu iästä ja työnteosta. Totesimme, että ystävä- ja tuttavapiiristä kaikki tekevät töitä, kuka palkallista kuka palkatonta. Eläkkeelle siirtymisessä tärkeintä ansaitun eläkkeen lisäksi on se, ettei kukaan pomota, vaan voi itse päättää, mitä tekee. Ja tehdä sellaisia asioita, jotka kokee hyödyllisiksi tai kivoiksi. Tämä näkökulma on aika harvoin mukana eläkeiän nostamisen yhteydessä. Onpa ehdotettu jopa pienempää palkkaa loppuvuosille, jotta jaksaisi olla vielä vuosia pompoteltavana! Eläke mahdollistaa unelmien toteuttamisen. Tapasin entisen työtoverin hallissa, ja hän kertoi vaatimattomaan tapaansa jo pitkään muhineen tavoitteen toteutumisesta. Jäätyään eläkkelle toimistotehtävistä hän meni vuoden pituiselle lähihoitaja-kurssille ja tekee nyt omaan tahtiinsa viikonloppukeikkoja!

Mutta ViheräVerstaaseen: mietimme nimeä aika pitkään, kaikki hyvät oli jo keksitty ja sitten Mirja ehdotti ViheräVerstasta! Se tuntui hyvältä, sillä kaikki mitä teemme, on eräänlaista verstastyöskentelyä, yhdessä yhteiseen tavoitteeseen! Missä verstas, joka jotenkin liittyy nimenä pakkaan, sitten sijaitsee? No verkossa, kunkin kotona tai sitten minun tai Mirjan luona tehtävistä riippuen. Muuhun ei vielä ole varaa. Kohtuuhintainen (tarkoittaa halpa) yhteistila muiden yritysten tai työntekijöiden kanssa olisi hieno asia. Yhteiset kopiokoneet, frankeeraukset, printit ja ennenkaikkea hyvä verkko lisäisi työn tehokkuutta. Ja yhteiset kahvihetket ja lounaat sosiaalisuutta ja luovuutta, sekä tietty verkostoitumista. Ehkä tämäkin vielä toteutuu.

Maija